Paraurheilija Jaana Feldt voitti vastikään Suomen mestaruuden ilmakiväärin makuuammunnan 60 laukauksen yleisessä R5-luokassa. Nyt on saatu lupa myös kansainvälisiin kilpailuihin.
Monelle paraurheilijat, kuten vaikkapa Leo-Pekka Tähti, alkavat olla jo tuttuja nimiä. Näemme julkisuudessa urheilijoiden menestystä ja pettymyksiä, mutta paraurheilijalle itse kilpailut ovat vain pieni osa kokonaisuutta. Taustalla on valtava määrä työtä: kamppailua kehon rajoitteiden kanssa, byrokratiaviidakkoa, treenejä, fysioterapiaa ja arjessa selviytymistä.
Jaana Feldt, 55, sairastaa harvinaista parantumatonta lihassairautta, joka vaikuttaa hänen toimintakykyynsä merkittävästi. Tarkemmin kyseessä on mitokondriaalinen myopatia, energia-aineenvaihduntasairaus, joka aiheuttaa esimerkiksi lihasheikkoutta ja – kipua sekä heikkoa rasituksen sietokykyä. Sairaus vaikeuttaa monia arjen perustoimintoja ja käytössä on sen vuoksi apuvälineitä, kuten henkilökohtainen avustaja sekä pyörätuoli.
– Ensioireeni alkoivat jo lukioiässä, mutta vasta vuonna 2019 sain diagnoosin. Oli helpottavaa saada nimi sairaudelle ja ymmärtää, miksi kehoni toimii näin. Olen voinut perehtyä sairauden luonteeseen ja opetella sen kanssa elämistä, Jaana kertoo.
Diagnoosin saaminen oli pitkä ja uuvuttava prosessi. Lääkäritkään eivät usein tunnusta sairautta, koska kyseessä on erittäin harvinainen sairaus.
– Jäin vastikään pois työelämästä pitkän asiantuntijauran jälkeen. Vuosien mittaan olen oppinut keventämään arjen kuormaa ja muutoinkin huoltamaan tätä koneistoa, joka on monella tapaa rikki.
Kohtalo johdatti ampumaan
Nuorena Jaana oli liikunnallinen, ja kun oireet pahenivat ja arki alkoi rajoittua, hän koki menettäneensä jotain olennaista itsestään liikunnan hiivuttua. Mutta sitten tapahtui kuitenkin jotain yllättävää, jopa kohtalon johdattamaa.
– Kelan kuntoutusjaksolla toimintaterapeuttini kysyi, haluaisinko kokeilla ampumista. Vastasin , että totta kai. Välittömästi radalla ampuessani koin valtavan voimaantumisen tunteen, pitkästä aikaa kehoni pystyi. Se tunne oli mieletön.
Heti ampumasta tultuaan Jaana laittoi tuulemaan, googlaili ja soitti Kotkan Ampumaseuralle, jossa hänet otettiin avosylin vastaan. Ja näin uusi sivu Jaanan elämässä kääntyi.
Suomen mestariksi
Ja kun laji tuntui omalta, motivaatio kasvoi sisäsyntyisesti ja menestys koputti oveen. Nyt Jaana on saavuttanut para-ammunnassa hämmästyttäviä tuloksia. Vastikään hän voitti Suomen mestaruuden ilmakiväärin R5Y-luokassa ja saavutti hopeaa R5Y50-luokassa.
Mutta menestys ei tule sattumalta, sillä Jaana treenaa säännöllisesti ja monipuolisesti. Hyviä tuloksia ja kehitystä tavoittelevat paraurheilijat sitoutuvat harjoitteluun samalla tavalla kuin muutkin huiput.
– Käytännössä ainoa vapaapäiväni on lauantai. Muut päivät täyttyvät ampumistreeneistä, fysiikkaharjoituksista ja myös psyykkisestä valmennuksesta. Ampumisessa korostuu kyky kommunikoida ajatustensa kanssa, erityisesti paineistetuissa kilpailutilanteessa.
Lähitulevaisuudessa edessä siintävät kansainväliset kisat, sillä kutsu kansainväliseen kilpailuun on vihdoin saatu.
– Odotan ensimmäistä kansainvälistä kisamatkaa suurella innolla, Jaana iloitsee.
Oikeus omannäköiseen elämään
Paraurheilijan arjessa on kohdattava myös elämä vammaisena Suomessa. Se tarkoittaa jatkuvaa asiointia eri viranomaisten kanssa. Lukematonta määrä lomakkeita, hakemuksia, puhelinsoittoja. Odottelua ja omaan elämään liittyviä päätöksiä, jotka joku toinen tekee.
– Vammaisten asema Suomessa on haastava ja ristiriitainen. Vammaisuus on ihmisoikeusasia. Lainsäädäntö on kunnossa, mutta lakeja rikotaan jatkuvasti päätöksenteossa. Koen taistelevani sen puolesta, että meillä vammaisillakin on oikeus elää omannäköistä elämää. Toivon, että voin esimerkilläni auttaa muita ja että jollakulla minun jälkeeni tulevalla olisi vähän helpompaa, Jaana sanoo.
Huipulle ei nousta yksin. Ympärillä olevat ihmiset ja yritykset ovat olleet korvaamattomia. Feldt kiittää suuresti sponsoreitaan, joista yksi on Kotkan Energia.
– Sponsorin ja minun arvomaailmojen on kohdattava. En edustaisi yhtiötä, jonka toimintaa en hyväksy. Sponsoreiden tuki on äärettömän tärkeää: ilman sitä huippu-urheilu olisi mahdotonta.
